23.9.2016

#42 Sileätyöskentelyä

Pitkästä aikaa taas blogin puolelle tulin rustailemaan jonkinlaista tarinaa viimeviikoista. Oon käynyt oikeasti todella ahkerasti monta kertaa viikossa tallilla, mutta en ole jaksanut kirjoitella blogiin ihan vaan sen takia, koska töitä on ihan hitokseen paljon! Pahoittelut siis siitä. Olen kuitenkin saanut hyviä kuvia ja tulen ne julkaisemaan tulevaisuudessa kun muita kuvia ei ole. 

Pepen kanssa meillä on mennyt aika vaihtelevasti, oikeastaan jokainen ratsastuskerta. Hevonen tuntuu 30 sekunnin ajan ihan huipulle, liikkuu hyvin, kantaa itsensä, kuuntelee jokaisenkin pienen avun... ja sitten taas 30 sekuntia yhtäkkiä aika epämiellyttävälle (ns. juoksee alta, ei kuuntele pidätteitä eikä sisäpohjetta), mutta minulla on pieni tunne että aiheutan sen ihan itse, muuttamalla jollakin pienellä tapaa ratsastustani siinä välissä. Hitto, kun näkisi videolta, miten noissa kohdissa aina muuta tapojani! Enimmäkseen kuitenkin on jäänyt aina tosi hyvä mieli ratsastuksista ja ruuna liikkuu joka kerta paljon kivemmin ja rennommin, varsinkin ravi on kehittynyt paljon.



Aluksi annoin Pepen aina laukata melko pitkässä muodossa, mutta nyt olen yrittänyt hakea hieman lyhyempää kaulaa (niinkuin yläkuvassa). Ruuna hieman ärsyyntyy vielä kokoamisyrityksistä, sillä on todella herkkä suusta ja ei oikein pidä puolipidätteistä. Se kulkisi niin mielellään aina kaula alhaalla ja pitkänä, vähän niinkuin makaisi siellä ohjilla, vaikkei paina kuitenkaan. 

Olen myös kiduttanut itseäni istumalla satulassa melkein joka tunnin, ja vasta loppuverkoissa keventänyt hieman. Istunta kiittää, eikös? Ainakin omaan silmään kuvissa näyttää jo hieman parannusta viimekertoihin. Vielä kädet hieman nurinkurin ja ryhti huono, mutta paranee pikkuhiljaa!






Aivan ihanat kädet !



Mikä oli sinun lempparikuvasi?

2 kommenttia:

  1. Hyvin sä istut siellä selässä! :) ainaki ilman jalustimia kun menee niin pakko koittaa pysyä ryhdissä kun ei saa tukea jalustimista.

    VastaaPoista

Kommentoithan asiallisesti!