Oman hevosen omistaminen oli kyllä elämäni parasta aikaa. Vaikka se oli rankkaa, niin en vaihtaisi noita yhdessä vietettyjä vuosia mihinkään, koskaan. Suurin ikävä on alkanut iskeä vasta nyt, kun ei enää ole ketään keneen tukeutua, jos elämä koettelee. Poni oli aina lohduttamassa ja sai aina paremmalle tuulelle, ja ennenkaikkea se oli aina siinä kun sitä tarvitsin. Parhaista ystävistä on raskainta luopua <3..
Tuo on kyllä totta, minullakin ikävä Iitaa... ♥
VastaaPoista